Ehdokkaani Helsingissä on Tuuli Kousa!
Julkaistu | 16/04/2011 | Ei kommentteja
Oma ääni on nyt annettu. Olin mukana valitsemassa Helsingin Vihreiden eduskuntavaaliehdokkaita näihin vaaleihin ja siten koko vihreä ehkokasjoukko tuli tutuksi jo hyvissä ajoin. Joukossa on paljon potentiaalisia ehdokkaita ja lista on todella laadukas, vaikka itse sanonkin. Hyvistä ehdokkaista on suorastaan runsaudenpula.
Pitkän harkinnan ja pähkäilyn jälkeen päädyin antamaan ääneni Tuuli Kousalle numerolla 11 (www.tuulikousa.fi). Tuuli valikoitui minun ehdokkaakseni skarpin esiintymisensä, talousosaamisensa ja arvoliberaalin kaupunkilaisuutensa takia. Myös kansainvälinen kokemus, yleispositiivisuus ja se paljon puhuttu tekemisen meininki ovat asioita joita arvostan kansanedustajaehdokkaassa.
Eduskunta tarvitsee nuoria vihreitä kansanedustajia joilla on ensikäden kokemusta yritysmaailmasta, ymmärrystä yrittäjyydelle ja sopivassa suhteessa realismia sekä kunnianhimoa haastavienkin tavoitteiden toteuttamiseksi. Olen vakuuttunut että Tuulilla on kaikkea tätä. Kannustankin siis helsinkiläisiä äänestämään sunnuntaina numerolla 11!
Sales sales sales!
Julkaistu | 24/01/2011 | Ei kommentteja
Toimin kaiken muun ohessa Aalto-yliopiston yrittäjäalumnien ohjausryhmän puheenjohtajana. Tarkoituksenamme on kannustaa ja yhdistää kaikkien Aallon koulujen alumneja yrittäjähenkisen toiminnan saralla (ja olla astumatta hirveästi AaltoES:n ja muiden yrittäjyysevankelistojen varpaille 
). Oli kyse sitten luovasta ongelmanratkaisusta yrityksen piirissä tai vain halusta kääriä hihat ja tehdä jotain omaa ilman sen kummempia kaupallisia intressejä. Yrittäjäalumnitoiminta pyrkii luomaan omalla sarallaan ennakkoluulotonta Aalto-efektiä tuomalla kirjavan porukan yhteen jakamaan näkökulmia intohimoiseen itsensä toteuttamiseen.
Järjestämme 17.2.2011 yhteistyössä pääkaupunkiseudun nuorkauppakamarien kanssa tapahtuman kaikille Aalto-alumneille teemanaan ytimekkään retrosti “Myynti ja menestys”. Kun mietimme joulukuussa mikä on yrittäjän menestykselle tärkeintä ja usein myös haastavinta, tulimme nopeasti johtopäätökseen ykkössijasta: myynti. Nimittäin tulkitessamme yrittäjyyttä vaikka kuinka laveasti, on yksi asia kaikelle toiminnalle yhteinen. Yrittäjän pitää vakuuttaa, siis myydä, kohderyhmänsä valitsemaan hänen asiansa. Poliitikon pitää saada lupaus äänestä ja mielellään muutakin tukea, konsultin taas nimi alle sopimukseen ja käsityötaiteilijan paypal-maksu taideteoksestaan. Yhtäkaikki, jokaisen täytyy myydä.
Tämä tilaisuus on ensimmäinen osa yrittäjyysaiheisia tapahtumia joita tarjoamme tämän vuoden aikana Aalto yliopiston alumneille ja muille yrittäjyydestä kiinnostuneille. Tarkoituksenamme on pureutua yrittäjäksi aikovia ja jo pidempään yrittäneitä kiinnostaviin kysymyksiin sekä tutustuttaa meitä yrittäjähenkisiä ihmisiä toisiimme. Luvassa on mielenkiintoisia ruohonjuuritason puheenvuoroja myynnin maailmasta, teräviä huomioita yliopiston puolelta, sekä ohjattua verkostoitumista viinilasillisen ääressä. Ilmoittautuminen ja tietoa puhujista täällä.
Tervetuloa!
Murot ja ihmiskunta
Julkaistu | 13/01/2011 | Ei kommentteja
Olen ilmastonmuutoskeskustelu-kriittinen. Tiedän että ilmasto muuttuu jatkuvasti ja ihmisen toiminta on yksi siihen vaikuttavista tekijöistä maapallon muun luonnon ja aurinkokuntamme taivaankappaleiden ohella. Toisaalta epäilen tiedeyhteisön mahdollisuuksia arvioida yksiselitteisen luotettavasti juuri ihmisen välittömien ja välillisten toimien vaikutusta näin laajassa ja moniulotteisessa systeemissä. Sen sijaan olen täysin vakuuttunut siitä, että laajemmassa tarkastelussa ihmiskunta kusee kovaa vauhtia omiin muroihinsa uusiutumattomia luonnovaroja surutta haaskaavalla ja ympäristöä pilaavalla toiminnallaan, näkyvätpä vaikutukset ilmastoon nyt tai ei. Mikä planeettamme systeemeistä hajoaisi lopulta dramaattisimmin, ilmasto vai joku muu, en tiedä.
Nykyisen kosmologisen näkemyksen mukaan pitkällä tähtäimellä ihminen ja ihmisen perilliset, kuten muutkin eliöt, kuolevat väistämättä sukupuuttoon tästä maailmankaikkeudesta. Viimeistään entropiaa ei voi enää paeta; materia ja energia hajaantuu universumin mukana viimein pimeydeksi. Sukupuuttomme voi siis tapahtua viimeistään miljardien vuosien päästä tai se voi tapahtua tällä vuosituhannella. Sukupuutto ei nimittäin ihmisen osalta välttämättä tapahdu loppuviimein maapallolla, vaikka sekin toki on mahdollista. Valitsisin lajillemme mielummin sen pidemmän elinkaaren välttämällä tuhoa maapallolla, eli pitämällä kusen erillään murokulhosta, tai edes jotenkin hallinnassa. Omassa lusikassaan.
Planeettamme kantokyvyllä on kaikilla osa-alueilla rajansa ja ihmiskunnan pitää pystyä sopeutumaan niihin huomattavasti aikaisemmin ennen kuin ne tulevat väkivaltaisesti vastaan. Pieni ääni sisälläni kysyy pitääkö jo muka aloittaa? Jos ei nyt, niin milloin sitten? Osa näistä rajoista on lähempänä, osa huomattavan kaukana. Alkuaineiden rajallinen määrä on hyvä esimerkki: toisia on planeetallamme enemmän, toisia vähemmän. Joidenkin hankkiminen ja kierrätys on helppoa ja jotkut ovat kriittisempiä elämälle kuin toiset. Meidän pitää toimia tänään niin, että Maa säilyy elinkelpoisena siihen asti ja sen jälkeenkin kun olemme mahdollisesti valmiita elämään muualla maailmankaikkeudessa.
Miksi otan tämän kieltämättä tavallista kaukaisemmalta tuntuvan vastuun tulevista sukupolvista esiin? Mielestäni ilmastokeskustelusta ja -politiikasta pitää siirtyä takaisin laajempaan, rajattujen resurssien ja kestävän kehityksen keskusteluun. Ympäristönäkökohdat huomioonottavan toiminnan alioptimointi vain tiettyjen indikaattoreiden, kuten ilmaston suhteen on vaarallisen suppeaa ajattelua ja saattaa tuottaa hiilidioksidin tankkivarastoinnin tyylisiä aivopieruja. Suurten linjojen ja sitä kautta selviytymistrategiamme täytyy perustua kokonaisvaltaiseen arvioon tulevaisuudestamme tässä maailmassa.
Tämä keskustelu on siitä ikävää että sen ainoat mahdolliset johtopäätökset tulevat rajoittamaan nykyisiä oikeuksiamme maapallon valtiaina, lisääntyjinä ja kuluttajina kaikialla maailmassa. Toisaalta palkitsevaa on ajatella asiaa koko ihmiskuntaa kohtaavana, ja toivottavasti yhdistävänä ja kannustavana haasteena. Kysymys on ainoastaan siitä päädytäänkö näihin johtopäätöksiin ja niiden edellyttämiin elintapoihin ennemmin vai myöhemmin. Kuinka paljon helpommaksi teemme elämän jälkeemme tuleville.
Tässä vielä toinen asian hyvin kiteyttävä video:
Pähkinänkuoressa
Mikko on yrittäjä, vihreä poliitikko ja muutenkin innokas helsinkiläinen. Blogissa tarjoillaan mielipiteitä, kuvia, ruokaa ja paljon muuta!
Tilaa rss-syöte
Haku
Viimeisimmät
Aiheet
Arkisto
Blogroll
- Aalto Entrepreneurship Society
- ArcticStartup
- Osmo Soininvaara
- Puoti.fi
- Salamatkustaja
- Techcrunch
- The funded
- Vassisen verkostoissa